|
YLÄMAAN METODISTISEURAKUNTA
Itsenäisenä
seurakuntana Ylämaan metodistiseurakunta on ollut
olemassa vuosina 1926-1988. Vuosina 1926-1933 sen
nimenä on ollut Säkkijärven metodistiseurakunta ja
vuodesta 1933 lähtien Ylämaan metodistiseurakunta.
Tarkkaa perustamispäivämäärää en asiapapereista
ole löytänyt. Virallisesti se on rekisteröity
26.11. 1926, ja ensimmäinen seurakuntakonferenssi
- jota Metodistikirkossa yleensä pidetään
säännöllisen seurakuntaelämän alkuna - pidettiin
9.1. 1927.
Seurakunnan
syntyyn on ilmeisesti vaikuttanut suunniteltu
kunta- ja seurakuntajako Säkkijärven ja Ylämaan
kuntiin/ seurakuntiin. Osa ylämaalaisista oli
tyytymättömiä - todennäköisesti kirkon ja
hautausmaan paikkaan - ja erosi luterilaisesta
kirkosta. Ryhmä kääntyi Viipurin Talikkalan
(esikaupungin) metodistiseurakunnan silloisen
pastorin Aleksius Tuukkasen puoleen ja pyysi, että
alueelle perustettaisiin metodistiseurakunta.
Tuukkasen esimies, piirikunnanjohtaja Väinö K.
Aulanko, epäröi, koska seurakunta ei näyttänyt
syntyvän hengellisen herätyksen tuloksena niin
kuin yleensä metodistiseurakunnat. Koska
paikkakunnalla oli alustavaa seurakuntatyötä tehty
jo vuoden verran - muun muassa juhannuksena 1926
vietetty rippikoulun päätteeksi konfirmaatiojuhlaa
- Metodistikirkko kuitenkin suostui pyyntöön.
Kesällä 1927 tilastoitiin jäseniä olevan 106.
Vuoden aikana jäsenmäärä kasvoi 194:ään.
Seurakunnan alueena olivat Villalan, Timperilän,
Rummun, Nutikan ja Säämälän kylät. Ensimmäisenä
rahastonhoitajana toimi Hannes Reiman.
Varsin pian
ryhdyttiin käytännön toimiin. Seurakunta osti
Villalan kylästä 1,5 hehtaarin suuruisen
maapalstan. 29.5. 1927 siunattiin käyttöön
hautausmaa, ja 31.8. 1930 laskettiin kirkon
peruskivi. Piirustukset kirkkoa varten laati
arkkitehti K. Asp. Rakennustyöt tehtiin
talkoovoimin, ja vihdoin 17.9. 1933 kirkko
vihittiin käyttöön.
Seurakuntatyö oli
siis aloitettu jo ennen seurakunnan perustamista.
Jatkossa pidettiin ainakin rippikoulua, ja
toiminnassa oli kaksi pyhäkoulua 4 opettajan
voimin. Sekä kirkossa että kodeissa pidettiin
hartaustilaisuuksia ja jumalanpalveluksia.
Säännöllisen työn esteenä oli kuitenkin se, ettei
pastoria ollut paikkakunnalla asumassa. Pappilan
sijoittaminen kirkon yhteyteen oli jäänyt kesken.
Seurakuntaa hoiti 1926-1936 Viipurin Talikkalan
metodistiseurakunnan pastori ja vuodesta 1936
lähtien Lappeenrannan metodistiseurakunnan
pastori. Jäsenmäärä ei myöhemmin noussut
ensimmäisten vuosien tasolle.Sota-aika, jonka
tuloksena osa seurakunnan alueesta jäi
Neuvostoliiton puolelle, vahingoitti osaltaan myös
Ylämaan metodistiseurakuntaa.
Ulkoisia
olosuhteita paranneltiin ajoittain. Muutaman
kerran saatiin Metodistikirkolta keräysvaroja,
mutta enimmäkseen korjaustyöt tehtiin paikallisin
talkoovoimin. Merkittäviä korjaustalkoita oli
vuonna 1960, jolloin amerikkalaisten ja
suomalaisten nuorten muodostama työleiri korjasi
kirkon kattoa ja 1990-luvulla, kun paikkakunnan
väki käytti varojaan ja voimiaan kylän
merkkirakennuksen korjaamiseen. Myös hautausmaata
kunnostettiin, ja siitä tuli vähitellen pitäjän
toinen hautausmaa, johon myös luterilaisia
vainajia siunattiin.
Seurakunnan
pastoreina / hoitajina ovat olleet seuraavat
henkilöt: Varsinainen seurakunnan perustaja
pastori Aleksius Tuukkanen useassa eri vaiheessa
1920-luvulta 1940-luvun loppuun, Alfred Karinen,
Toivo Rajamaa, Markku Lehto, Uuno Lehtimäki,
Jalmari Häkkinen (apulainen), Oskari Viitanen
(apulainen, mutta myöhemmin ahkera joululehtien
myyjä), Reino Alho, Johan Salminen, Antti
Mustonen, Isto Vehkamäki, Kalervo Peltonen, Päivö
Juntumaa ja Tapani Rajamaa, jonka aikana 1988
seurakunta liitettiin Lappeenrannan
metodistiseurakuntaan. Varsinainen uusi
huippukausi oli 1951-1953, jolloin pastori Markku
Lehto asettui asumaan Ylämaalle, Villalan kylän
kirkolle. Seurakuntaelämä elpyi: perustettiin
laulukuoro, ja uusia jäseniä liittyi seurakuntaan.
Sen jälkeen toiminta jälleen jäi Lappeenrannan
pastorin sivutoimeksi. Kodeissa pidettyjen
hartaustilaisuuksien lisäksi merkittäviä
tapahtumia ovat olleet vuosittain pidetyt
jouluaaton hautausmaajuhla ja alkukesän
hautausmaan kunnostustapahtuma.
Todettakoon,
ettei Metodistikirkolla ilmeisesti ole ollut
tarpeeksi resursseja panostaa Ylämaan työhön.
Yhden ainoan kerran on kirkon piispa käynyt
erityisvierailulla; 1959 piispa Odd Hagen teki
sinne tarkastusmatkan. Sen lisäksi Lappeenrannassa
pidettyjen juhlien ohjelmaan on usein kuulunut
retki Ylämaalle, joten myös piispat Wunderlich,
Borgen ja Växby ovat siellä käyneet. Vuonna 1978
paljastettiin seurakunnasta vuosikymmenien ajan
huolta pitäneen rajajääkäri Arvo Pirhosen tekemä
alttarikoristus “Syvyydestä minä huudan sinua,
Herra”. Vuonna 1968 pidettiin kirkon pihalla
Metodistikirkon lastenleiri.
Viime
vuosikymmeninä yhteydet luterilaisen seurakunnan
kanssa ovat olleet läheiset. Niinpä yhteisiä
hautausmaajuhlia on jatkettu senkin jälkeen, kun
seurakunta 1988 liitettiin Lappeenrannan
metodistiseurakuntaan. Seurakunta on myös
mahdollisuuksiensa mukaan pyrkinyt pitämään huolta
Ylämaan alueestaan, jossa sillä on toinen kirkko
ja Suomen tällä hetkellä ainoa metodistinen
hautausmaa.
Tutkielmani
lähteinä olen käyttänyt Rauhan Sanomia -lehden
numeroita vuosilta 1926-1989 sekä Suomen
Metodistikirkon vuosikirjaa (virallista
vuosikokousten pöytäkirjaa) vuosilta 1926-1989.
Seurakunnan omat pöytäkirjat ovat olleet
käytettävissäni vuodesta 1960 lähtien.
Säkkijärven /
Ylämaan metodistiseurakunnan historia on
erikoislaatuinen vaihe suomalaisen metodismin
historiassa.
Helsingissä 28.1.
2009
Tapani Rajamaa
Eläkkeellä oleva
Metodistikirkon pastori
Ylös
|
