Metodistikirkon historia

Metodismin isä John Wesley syntyi vuonna 1703. Hän toimi dosenttina Oxfordin yliopistossa
ja oli kuolemaansa asti 1795 Englannin kirkon pappi.

Wesley ja hänen veljensä keräsivät yhteen miehiä ja naisia, jotka tahtoivat todellista kristillisyyttä.
Wesley kuvaa tätä joukkoa ”sellaisista ihmisistä kokoonpannuksi seuraksi, joilla on jumalisuuden muoto,
jotka etsivät sen voimaa ja jotka ovat yhtyneet rukoillakseen toistensa kanssa ottaakseen vastaan kehotuksen sanaa ja valvoakseen toisiaan rakkaudessa, jotta he voisivat auttaa toinen toistaan saattamaan pelastuksensa päätökseen.”

Nimityksen ”metodistit” John Wesley ja hänen uskonveljensä saivat pilkkanimenä opiskelijatovereiltaan
sen johdosta, että he niin järjestelmällisesti ja säännöllisesti harjoittivat hartautta ja tekivät täyttä totta kristillisyydestään.

Wesley koki hengellisen murroksen toukokuun 24. päivänä 1738 kuullessaan luettavan Lutherin esipuhetta Roomalaiskirjeeseen.
Wesleyn sydän lämpeni silloin ihmeellisesti, ja hän sai varmuuden syntiensä anteeksiantamisesta.

Niin alkoi nopeasti kasvava metodistinen herätys. Neljä vuotta Wesleyn kuoleman jälkeen
vuonna 1799 muodostivat hänen seuraajansa erityisen kirkkokunnan,
jossa jo silloin oli Englannissa ja Amerikassa 511 pastoria ja 134 589 jäsentä.
Amerikassa kirkko oli järjestäytynyt jo 1784. Nykyään maailmassa kuuluu metodistikirkkoihin noin 80 miljoonaa henkeä.

Suomen metodismi liittyy lähinnä kirkon amerikkalaiseen haaraan. Suomalaiset siirtolaiset joutuivat viime vuosisadan puolivälissä Amerikassa kosketukseen metodistien kanssa,
ja palattuaan kotimaahan he rohkeasti todistivat juuri saamastaan uskosta. Ensimmäinen metodistiseurakunta perustettiin Vaasaan 1881 ja ensimmäinen suomenkielinen seurakunta Poriin 1887.

Suomessa toimivat Suomen Metodistikirkko ja Finlands Svenska Metodistkyrka. Metodistikirkkojen yhteisenä äänenkannattajana julkaistaan ”Rauhan Sanomia / Nya Budbäraren” -lehteä.