Historia – Ylämaan metodisti-srk; Tapani Rajamaan teksti

Itsenäisenä seurakuntana Ylämaan metodistiseurakunta on ollut olemassa vuosina 1926–1988.
Vuosina 1926–1933 sen nimenä on ollut Säkkijärven metodistiseurakunta ja vuodesta 1933 lähtien Ylämaan metodistiseurakunta.
Tarkkaa perustamispäivämäärää en asiapapereista ole löytänyt.
Virallisesti se on rekisteröity 26.11.1926, ja ensimmäinen seurakuntakonferenssi, jota Metodistikirkossa yleensä pidetään säännöllisen seurakuntaelämän alkuna, pidettiin 9.1.1927.

Seurakunnan syntyyn on ilmeisesti vaikuttanut suunniteltu kunta- ja seurakuntajako Säkkijärven ja Ylämaan kuntiin/ seurakuntiin.
Osa ylämaalaisista oli tyytymättömiä, todennäköisesti kirkon ja hautausmaan paikkaan, ja erosi luterilaisesta kirkosta.
Ryhmä kääntyi Viipurin Talikkalan (esikaupungin) metodistiseurakunnan silloisen pastorin Aleksius Tuukkasen puoleen
ja pyysi, että alueelle perustettaisiin metodistiseurakunta. Tuukkasen esimies, piirikunnanjohtaja Väinö K. Aulanko,
epäröi, koska seurakunta ei näyttänyt syntyvän hengellisen herätyksen tuloksena niin kuin yleensä metodistiseurakunnat.
Koska paikkakunnalla oli alustavaa seurakuntatyötä tehty jo vuoden verran – muun muassa juhannuksena 1926 vietetty rippikoulun päätteeksi konfirmaatiojuhlaa – Metodistikirkko kuitenkin suostui pyyntöön.
Kesällä 1927 tilastoitiin jäseniä olevan 106. Vuoden aikana jäsenmäärä kasvoi 194:ään. Seurakunnan alueena olivat Villalan, Timperilän, Rummun, Nutikan ja Säämälän kylät. Ensimmäisenä rahastonhoitajana toimi Hannes Reiman.

Varsin pian ryhdyttiin käytännön toimiin. Seurakunta osti Villalan kylästä 1,5 hehtaarin suuruisen maapalstan.
29.5.1927 siunattiin käyttöön hautausmaa, ja 31.8.1930 laskettiin kirkon peruskivi.
Piirustukset kirkkoa varten laati arkkitehti K. Asp. Rakennustyöt tehtiin talkoovoimin, ja vihdoin 17.9.1933 kirkko vihittiin käyttöön.

Seurakuntatyö oli siis aloitettu jo ennen seurakunnan perustamista. Jatkossa pidettiin ainakin rippikoulua
ja toiminnassa oli kaksi pyhäkoulua neljän opettajan voimin. Sekä kirkossa, että kodeissa pidettiin hartaustilaisuuksia
ja jumalanpalveluksia. Säännöllisen työn esteenä oli kuitenkin se, ettei pastoria ollut paikkakunnalla asumassa.
Pappilan sijoittaminen kirkon yhteyteen oli jäänyt kesken. Seurakuntaa hoiti 1926–1936 Viipurin Talikkalan metodistiseurakunnan pastori ja vuodesta 1936 lähtien Lappeenrannan metodistiseurakunnan pastori.
Jäsenmäärä ei myöhemmin noussut ensimmäisten vuosien tasolle. Sota-aika, jonka tuloksena osa seurakunnan alueesta jäi Neuvostoliiton puolelle, vahingoitti osaltaan myös Ylämaan metodistiseurakuntaa.

Ulkoisia olosuhteita paranneltiin ajoittain. Muutaman kerran saatiin Metodistikirkolta keräysvaroja,
mutta enimmäkseen Villalan rukoushuonekorjaustyöt tehtiin paikallisin talkoovoimin. Merkittäviä korjaustalkoita oli vuonna 1960, jolloin amerikkalaisten ja suomalaisten nuorten muodostama työleiri korjasi kirkon kattoa, ja 1990-luvulla, kun paikkakunnan väki käytti varojaan ja voimiaan kylän merkkirakennuksen korjaamiseen. Myös hautausmaata kunnostettiin, ja siitä tuli vähitellen pitäjän toinen hautausmaa, johon myös luterilaisia vainajia siunattiin.

Seurakunnan pastoreina/hoitajina ovat olleet seuraavat henkilöt: Varsinainen seurakunnan perustaja pastori Aleksius Tuukkanen useassa eri vaiheessa 1920-luvulta 1940-luvun loppuun, Alfred Karinen, Toivo Rajamaa, Markku Lehto, Uuno Lehtimäki, Jalmari Häkkinen (apulainen), Oskari Viitanen (apulainen, mutta myöhemmin ahkera joululehtien myyjä), Reino Alho, Johan Salminen, Antti Mustonen, Isto Vehkamäki, Kalervo Peltonen, Päivö Juntumaa ja Tapani Rajamaa, jonka aikana 1988 seurakunta liitettiin Lappeenrannan metodistiseurakuntaan. Varsinainen uusi huippukausi oli 1951–1953, jolloin pastori Markku Lehto asettui asumaan Ylämaalle, Villalan kylän kirkolle. Seurakuntaelämä elpyi: perustettiin laulukuoro, ja uusia jäseniä liittyi seurakuntaan. Sen jälkeen toiminta jälleen jäi Lappeenrannan pastorin sivutoimeksi. Kodeissa pidettyjen hartaustilaisuuksien lisäksi merkittäviä tapahtumia ovat olleet vuosittain pidetyt jouluaaton hautausmaajuhla ja alkukesän hautausmaan kunnostustapahtuma.

Todettakoon, ettei Metodistikirkolla ilmeisesti ole ollut tarpeeksi resursseja panostaa Ylämaan työhön.
Yhden ainoan kerran on kirkon piispa käynyt erityisvierailulla: 1959 piispa Odd Hagen teki sinne tarkastusmatkan.
Sen lisäksi Lappeenrannassa pidettyjen juhlien ohjelmaan on usein kuulunut retki Ylämaalle,
joten myös piispat Wunderlich, Borgen ja Växby ovat siellä käyneet.
Vuonna 1978 paljastettiin seurakunnasta vuosikymmenien ajan huolta pitäneen rajajääkäri Arvo Pirhosen
tekemä Ylämaan Villalalan rukoushuoneen alttaritaulualttarikoristus “Syvyydestä minä huudan sinua, Herra”. Vuonna 1968 pidettiin kirkon pihalla Metodistikirkon lastenleiri.

Viime vuosikymmeninä yhteydet luterilaisen seurakunnan kanssa ovat olleet läheiset. Niinpä yhteisiä hautausmaajuhlia on jatkettu senkin jälkeen, kun seurakunta 1988 liitettiin Lappeenrannan metodistiseurakuntaan. Seurakunta on myös mahdollisuuksiensa mukaan pyrkinyt pitämään huolta Ylämaan alueestaan, jossa sillä on toinen kirkko ja Suomen tällä hetkellä ainoa metodistinen hautausmaa.

Tutkielmani lähteinä olen käyttänyt Rauhan Sanomia -lehden numeroita vuosilta 1926–1989 sekä Suomen Metodistikirkon vuosikirjaa (virallista vuosikokousten pöytäkirjaa) vuosilta 1926–1989. Seurakunnan omat pöytäkirjat ovat olleet käytettävissäni vuodesta 1960 lähtien.

Säkkijärven / Ylämaan metodistiseurakunnan historia on erikoislaatuinen vaihe suomalaisen metodismin historiassa.

Helsingissä 28.1.2009
Tapani Rajamaa
Eläkkeellä oleva Metodistikirkon pastori